KU2-kurssin tehtävät

1. Hattu (Hullun hatuntekijän teekutsut, muotoilu, yhteinen muotokieli)
2. Perspektiivi (yhden, kahden, kolmen tai viiden pakopisteen perspektiivi, tilan kuvaaminen)
3. Paikka (Tunnelman kuvaaminen, sommittelu)
4a. Arkkitehtuuritutkimus (Suomalaisen arkkitehtuurin historia 1700-1950, merkittävät tyylisuunnat, tiedonahankintataidot)
4b. Ympäristötaidetutkimus (Ympäristötaiteilijat, Kaikkonen, Goldsworthy, Banksy, tiedonhankintataidot)
5. Labyrintti (Kolmiulotteinen rakentaminen, tunnelman/teeman kuvaaminen)

KAIKKI työt pitää olla tehtyinä viimeistään koepäivänä! Tarkat tehtävänannot ja arviointiperusteet löytyvät blogista. Työn iloa!

Tehtävä 4b - Ympäristötaidetutkimus

Tehtävä 4b kirjoitetaan portfolioon! Voit tehdä tekstin myös tietokoneella, tulostaa ja liimata sen portfolioosi. Muista merkitä lähteesi.

Ympäristötaide

Kuvataiteen kakkoskurssilla perehdymme ympäristötaiteen käsitteeseen, jonka ymmärrämme tällä peruskurssilla varsin laajasti. Ympäristötaide tarkoittaa rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Ympäristötaide ei siis sijaitse museoissa tai taidegallerioissa, eikä se välttämättä ole maalaus, piirustus tai veistos. Ympäristötaideteos voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi (ks. installaatio ja performanssi).

Ympäristötaiteen tehtävänä on usein saada katsoja näkemään jokin paikka uusin silmin tai tutustua paikan historiaan. Ympäristötaiteilijat käyttävät materiaaleinaan usein luonnonmateriaaleja (esim. oksia, kiviä, lehtiä, maata), eikä teos saa rasittaa paikan ekologiaa. Usein teokset ovat väliaikaisia ja tarkoitettu tuhoutuviksi tai purettaviksi ajan myötä. Säilymistä tärkeämpää on teoksen dokumentointi (valokuvin tai videokuvalla). (Lähde: Etälukio ku2)

Kuviksen kakkoskurssilla syvennymme kolmeen hyvin erilaiseen ympäristötaiteilijaan: Kaarina Kaikkoseen, Andy Goldsworthyyn ja Banksyyn. Näihin kolmeen taiteilijaan tutustumalla voit saada käsityksen millaista ympäristötaide voi olla.

Kaarina Kaikkonen

Kaarina Kaikkonen tekee taidetta käytetyistä vaatteista. Hänen suurikokoiset installaationsa ovat kansanvälisesti tunnettuja. Viimeisin teos "Totuuden henki" oli esillä Mäntän kuvataideviikoilla Mäntän kirkossa (ks. kuva). Pohdittavaksi: miksi Kaikkonen on valinnut materiaalikseen paidat? Mitä hän haluaa teoksillaan kertoa? Ovatko Kaikkosen teokset sinusta ympäristötaidetta vai veistoksia?

Linkkejä tutkimuksen tekemiseen:
Kaarina Kaikkosen kotisivut: http://kaarinakaikkonen.com/
Mäntän kuvataideviikot 2014: http://www.mantankuvataideviikot.fi/index2.php?k=2
Suomen kuvanveistäjien liitto: http://www.sculptors.fi/kuvanveistajat/kaikkonenkaarina/teoksia.htm
Suomen ympäristötaitelijoita: http://www.environmentalart.net/kaikkonen/

Kaarina Kaikkosen teos "Totuuden henki" Mäntän kuvataideviikoilla 2014. Opettajan kuva.

Andy Goldsworthy

Andy Goldsworthy on skotlantilainen ympäristötaiteilija, joka käyttää töissään puhtaasti luonnonmateriaaleja (kiviä, lehtiä ja oksia). Hän ei käytä liimaa tai muita kiinnitysmateriaaleja. Pohdittavaksi: miksi Goldsworthy on valinnut materiaaleikseen kivet, lehdet ja oksat? Mitä hän haluaa teoksillaan kertoa? Voiko teoksen määritellä taiteeksi vain sen perusteella, että lehdet on esimerkiksi järjestetty uudella tavalla? Millaisen teoksen sinä tekisit Goldsworthyn hengessä?

Linkkejä tutkimuksen tekemiseen:
Andy Goldsworthyn epäviralliset kotisivut: http://www.goldsworthy.cc.gla.ac.uk/
Melt - hyvä kuva-arkisto Goldsworthyn töistä: http://visualmelt.com/Andy-Goldsworthy
Goldsworthy työskentelemässä: https://www.youtube.com/watch?v=FPDH8yCnlk0
Morning Earth: http://www.morning-earth.org/ARTISTNATURALISTS/AN_Goldsworthy.html

Andy Goldsworthyn teos. Lähde: http://www.morning-earth.org/ARTISTNATURALISTS/AN_Goldsworthy.html

Banksy

Banksy lähestyy ympäristötaidetta katutaiteen ja graffitien näkökulmasta. Hän hyödyntää teoksissaan kaupunkiympäristöä ja kommentoi ajankohtaisia aiheita oivaltavin graffitein. Banksy on nimimerkki, eikä taiteilijan oikeaa henkilöllisyyttä tiedetä. Pohdittavaksi: millaisia aiheita Banksy käsittelee teoksissaan? Saako taiteen nimissä toimia laittomasti (graffitien maalaaminen lupaa kysymättä kaupunkitilaan)? Mikä tekee Banksyn teoksista taidetta (vertaa tagit tai maalaustaide)? Onko Banksyn taide sinun mielesäti vaikuttavaa? Mikä vaikutus nimimerkillä on Banksyn taiteelle?

Linkkejä tutkimuksen tekemiseen:
Banksyn virallinen kotisivu: http://www.banksy.co.uk/
Banksyn epävirallinen kotisivu: http://banksystreetart.tumblr.com/
Banksyn New Yorkin taide"huijaus": http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/banksy-myi-taidettaan-pilkkahintaan-new-yorkissa
Video Banksyn elokuvasta: http://www.banksy.co.uk/films.asp
Erinomainen graffititaide-sivusto! Myös Banksyn töitä: http://www.picturesofwalls.com/gallery.asp

Banksyn teos. Lähde: http://www.handbag.com/day-bag/news/a523731/things-you-need-to-know-about-graffiti-artist-banksy-for-pub-conversations.html

Tehtävä 4a - Arkkitehtuuritutkimus

Suomalainen arkkitehtuuri 1700-1900

Muistettavat tyylisuunnat suomalaisesta arkkitehtuurista ovat:

Uusklassismi (1750-1850)
Tyylisuunta kukoisti Suomessa erityisesti Helsingissä, josta oli Turun jälkeen maan uusi pääkaupunki. Uuden pääkaupungin monumentaalikeskustaa ryhtyi suunnittelemaan arkkitehti Carl Ludvig Engel. Merkittäviä rakennuksia ovat Senaatinotorin ympäristössä olevat Helsingin tuomiokirkko, Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna.

Linkki Helsingin sanomien Senaatintorista kertovaan videoon ja juttuun tässä.

Uusgotiikka (1800-1920)
Tyylisuunta kertasi myöhäiskeskiaikaista goottilaista tyyliä, johon kuului runsas ornamentiikka (eli koristeaiheet), holvikaaret, suippokaariset tornit ja ruusuikkunat. Suomessa monet kirkot rakennettiin uusgootilaista tyylisuunta hyödyntäen 1800-luvulla. Esimerkki Helsingistä on Johanneksen kirkko.

Jugend (1880-1915)
Tyylisuunta vallitsi euroopassa eri nimillä (esim. Art nouveau) ensimmäisen maailmansodan alkuun. Jugend ei ollut kertaustyyli kuten edeltäjänsä, vaan edusti uutta ja nuorekasta arkkitehtuuria. Sen muotokielessä oli epäsymmetriaa ja luonnonläheisiä aiheita. Hyberbelin ja parabelin-muotoiset aiheet olivat suosittuja. Helsingissä merkittävä Jugend-rakennus on Eliel Saarisen suunnittelema Rautatieasema.

Kansallisromantiikka (1800-1910)
Tyylisuunta syntyy Suomen itsenäistymisen aikoihin. Itsenäiselle Suomelle tarvittiin uutta suomalaista arkkitehtuuria. Kansallisromanttiset rakennukset rakennettiin suomalaisista materiaaleista kuten graniitista ja vuolukivestä. Myös Suomen metsiin liittyvät koristeaiheet olivat yleisiä. Merkittävä kansallisromanttinen rakennus Helsingissä on Kansallismuseo.

1920-luvun klassismi (1920-1930)
Tyylisuunta vaikutti 1920-luvulla Pohjoismaissa. Siihen kuului palaaminen takaisin klassisiin koristeaiheisiin antiikin Kreikasta (pylväät, päätykolmio). Tällä kertaa koristelu oli kuitenkin hyvin hillittyä ja askeettista. Malliesimerkki tuon ajan klassismista Helsingissä on Eduskuntatalo.

Orgaaninen arkkitehtuuri (1900-luku)
Tyylisuunta otti vaikutteensa luonnosta, mutta ei tyytynyt enää vain luonnonläheisiin koristeaiheisiin, vaan koko rakennuksen piti näyttää paikkaansa sopivalta ja luonnolliselta. Suomessa orgaanisen arkkitehtuurin tekijöitä olivat ennen kaikkea arkkitehtipariskunta Reima Pietilä ja Raili Pietilä. Heidän suunnittelemiaan orgaaninen arkkitehtuurin rakennuksia ovat Mäntyniemi ja Dipoli.

Funktionalismi (1900-luku)
Tyylisuunta korosti käytännöllisyyttä ja käytettävyyttä. Rakennusten muotokielen piti palvella tarkoitusta, eikä koristeaiheita sallittu. Tunnistettavia piirteitä olivat nauhaikkunat ja tasakatot rakennuksissa. Alvar Aalto oli tunnetuin funktionalistisen arkkitehtuurin edustaja Suomessa. Hänen suunnittelemiaan rakennuksia ovat esimerkiksi Finlandia-talo ja Paimion parantola.

Taiteen ja ympäristön peruskäsitteet

Wikipedian "Ympäristötaide"-sivustolta löytyi erinomainen sanasto kuvataiteen kakkoskurssia varten! :)

Kuvanveisto on taiteellista ilmaisua kolmiulotteisessa muodossa. Nimityksenä käytetään myös nimitystä plastinen sommittelu, joka ehkä paremmin kuvaa nykyaikaista kuvanveistoa. Kuva taas on kaksiulotteista ilmaisua, jossa kolmas ulottuvuus esitetään illuusion avulla. Kuvanveistotaiteen harjoittajia kutsutaan kuvanveistäjiksi.

Tilataide on taiteilijan esimerkiksi näyttelytilaan tai ulos luoma kokonaistaideteos. Tilateokset saattavat olla hyvin vaihtelevia, koska niihin voidaan yhdistää erilaisia elementtejä, kuten maalattuja tai veistettyjä osia, ääniä tai valoa. Olennaista nille on katsojan mahdollisuus astua sisälle taiteilijan luomaan tilaan.

Ympäristötaide (engl. environmental art) on rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Ympäristötaideteos voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi. Ympäristötaiteeksi voidaan sanoa myös ekologisia asioita käsittelevää taidetta. Ympäristötaide sai alkunsa 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa. Aluksi ympäristötaide assosioitui selkeimmin veistoksiin, varsinkin maataiteessa ja paikkasidonnaisessa taiteessa (site-specific art). Aiempi kuvanveisto nähtiin vanhanaikaisena. Lisäksi katsottiin, ettei se ollut harmoniassa luonnon kanssa.

Maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muunnetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mieluusti paikalla jo olevia materiaaleja sen sijaan että muualla tehty irrallinen taideteos sijoitettaisi ulos.

Paikkasidonnainen taide ei ole koulukunta, liike tai tyyli. Taidesuuntauksen kohdalla voidaan pikemminkin puhua viitekehyksestä, johon lukeutuu teoksia niin ympäristötaiteen, performanssin kuin mediataiteenkin alueilta. Paikkasidonnaisessa taiteessa on kyse ilmaisusta, jossa paikan merkitys korostuu teoksen nimittävänä tekijänä[1]. Paikkaa voidaan lähestyä myös sosiaalisena rakenteena jolloin paikkasidonnaisista lähtökohdista luotu taideteos nojaa paikalliseen kulttuuriin ja sen historiaan tai rajatun ryhmän viestintään sekäyhteisön toimintaan. Paikkasidonnainen taide tulee parhaiten ymmärretyksi kontekstissa, jonka ehdoilla se on luotu.

Installaatio tai installaatiotaide (verbi installoida = asentaa) on erityisesti johonkin tilaan tai paikkaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Installaatiot rakennetaan useimmiten sisätiloihin. Ne ovat tavallisesti väliaikaisia taideteoksia, mutta myös pysyviksi tarkoitettuja installaatioteoksia on olemassa. Riippuen installaation kiinnitysalustasta tai sijaintipaikasta puhutaan lattia-, seinä-, avaruus- tai kattoinstallaatioista.

Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo toimii pääelementtinä. Valotaiteeseen sisältyy valoveistoksia ja valoilla tehtyjä tilateoksia. Materiaalina voivat olla neonputket, lasersäteet, diaheittimet, erilaiset lamput ja myös auringonvalo.

Maisemataide tai maisemamaalaus on maalaustaiteen genre, jossa kuvataan tavallisesti laajaa näköalaa ympäristöstä. Maisemamaalauksella on vahva osuus länsimaiden ja Itä-Aasian maiden maalaustaiteen traditiossa. Myös muissa medioissa, kuten valokuvissa maisema on keskeinen aihe. Maisemamaalauksesta käytetään usein myös sanaa maisemataide.

Maisema-arkkitehtuuri tarkoittaa ympäristön esteettistä olemusta ja muotoilua, arkkitehtuuria. Maisema-arkkitehtuuri sisältää aisteilla havaittavien ympäristöä muovaavien tekijöiden lisäksi kulttuurisidonnaisia ja sosiaalisia arvoja, sekä on sidoksissa vahvasti luontoon ja luonnon mekanismeihin. Maisema-arkkitehtuurissa korostuvat usein ekologiset ja humanistiset arvot, sekä ihmisen ja luonnon välisen suhteen tutkiminen. Maisema-arkkitehtuuri on sekoitus taidetta, luonnontieteitä ja tekniikkaa.

Rakennustaide eli arkkitehtuuri on taiteen ja tekniikan muoto, jossa yhdyskuntia, rakennuksia ja niihin liittyviä osia suunnitellaan useasta näkökulmasta. Arkkitehtuurissa täytyy aina huomioida monia keskenään ristiriitaisia näkökulmia – arkkitehtonista teosta suunniteltaessa arkkitehdin täytyy yhteistyössä erityissuunnittelijoiden kanssa löytää hyväksyttävissä oleva tasapaino ainakin toiminnalliselta, tekniseltä, taloudelliselta, esteettiseltä, juridiselta ja yhteiskunnalliselta kannalta.

Tehtävä 5 - Labyrintti

Kurssin päättötyö on kolmiulotteisen labyrintin rakentaminen. Materiaali ja tekotapa vapaa. Tässä muutamia materiaaliesimerkkejä kuvina:

Voit käyttää labyrinttisi rakentamiseen tikkuja! Tässä esimerkki aikaisemmalta ku2-kurssilta.

Voit käyttää myös kapalevyä (alustamateriaalia) ja koristella sitä erilaisilla väripapereilla ja lehtileikkeillä. Esimerkki aikaisemmalta ku2-kurssilta.

Voit myös rakentaa labyrinttisi kenkälaatikkoon! Muista silloin puhkaista laatikon sivuun "ikkunoita".

Esimerkki labyrintistä Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osaston ennakkotehtävistä. Taiteilija: Kokarev Christopher. Lähde: http://dia.fi/arkkitehtuurin-valintakoenaeyttely-2012.aspx

Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osaston ennakkotehtävä Heidi Sairanen. Lähde: http://dia.fi/arkkitehtuurin-valintakoenaeyttely-2012.aspx

Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osaston ennakkotehtävä Heidi Sairanen. Lähde: http://dia.fi/arkkitehtuurin-valintakoenaeyttely-2012.aspx

Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osaston ennakkotehtävä Jaana Virtanen. Lähde: http://dia.fi/arkkitehtuurin-valintakoenaeyttely-2012.aspx

Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osaston ennakkotehtävä Teemu Paasiaho. Lähde: http://dia.fi/arkkitehtuurin-valintakoenaeyttely-2013

Sommittelu

Tässä hieman sommitteluvinkkejä kolmatta tehtävää varten!

Sommittelu kuvataiteessa tarkoittaa kuvaelementtien asettelua kuvapinnalla. Kuvan peruselementit ovat piste, viiva ja pinta. Näitä elementtejä erilaisiin järjestyksiin asettamalla voidaan vaikuttaa kuvan välittämään viestiin ja tunnelmaan. Myös värillä on väliä sommittelun ja kuvan viestin kannalta. Valitse siis tarkkaan millaisia viivoja maalaat työhösi ja mitkä värit valitset!

Seuraavassa neljä opettajan maalaamaa esimerkkikuvaa sommittelun vaikutuksesta kuvan tunnelmaan.

Kuvan sommittelu on alhaalta vasemmalta oikealle ylös suuntautuvaa. Viivat on tehty pyörivillä liikkeillä, niin että ne luovat myrskyisän tunnelman. Pohjavärinä on oranssi ja keltainen. Kuvan sommittelu on hyvin dynaaminen ja riehakas.

Kuvan sommittelu on tasapainoinen ja harmoninen. Linjat ovat vaakasuuntaisia ja väristys tasainen. Pohjavärinä on vaaleanpunainen. Kuvassa on rauhallinen tunnelma. 

Kuvan sommittelu on pystysuuntainen. Kuvan linjat tuntuvat kulkevan alhaalta ylös. Kuvassa on melko levollinen tunnelma. Pohjavärinä vihreä.

Kuvan sommittelu on kolmionmallinen. Kolmion kärjessä on tumma hahmo, jota kohti kaikki linajt näyttävät kulkevan. Sommittelu on dynaaminen ja vaikuttaa olevan liikkeessä. Pohjavärinä oranssi.

Tehtävä 3 - Kuvitettu paikka (Tunnelmallinen paikka)

Tehtävässä on tarkoitus tehdä maalaus (tai kollaasi, piirustus, valokuva) tekstilainauksen kuvailemasta paikasta. Kiinnitä huomiota ennen kaikkea väreihin ja sommitteluun työssäsi! Kaiken kuvassa pitäisi ilmaista tekstin tunnelmaa. Etsi tekstistä avainsanoja, jotka kuvaavat tunnelmaa ja paikan "henkeä". Kuvaa nämä asiat mahdollisimman hyvin kuvassasi.





Tekstit

1.
”En tiedä onko Armilla tällainen siksi että se on keskeneräinen, tuhottu, noiduttu, vai pelkän oikun vuoksi. Tosiasia on että siinä ei ole seiniä, ei kattoja, ei lattioita: mikään siinä ei saa sitä muistuttamaan kaupunkia paitsi vesijohtoputket jotka kohoavat pystysuorina siinä missä kerrosten pitäisi olla: todellinen metsä putkia jotka päättyvät hanoihin, suihkuihin, suuttimiin, tulva-aukkoihin. Taivasta vasten loistaa valkoisena jokunen pesuallas tai kylpyamme tai muu posliiniesine kuin myöhästynyt hedelmä joka on jäänyt puuhun kiinni. Luulisi että putkimiehet ovat tehneet työnsä ja lähteneet pois ennen muurarien tuloa tai että heidän häviämättömät asennustyönsä ovat kestäneet katastrofin, maanjäristyksen tai termiittien nakerruksen.”

(Italo Calvino: Näkymättömät kaupungit. 3.painos, 2007, s.51, Gummerus, Jyväskylä.)

2.

”Irene on kaupunki, jonka näkee kun kurkottautuu ylängön reunalta hetkellä, jolloin valot syttyvät ja kirkkaassa ilmassa erottuu kaukana alhaalla asutuksen piiri: missä on tiheimmin ikkunoita, missä kaupunki haarautuu huonosti valaistuiksi kujiksi, minne keskittyvät puutarhojen varjot, missä kohoavat tornit merkkivaloineen[…].” 

(Italo Calvino: Näkymättömät kaupungit. 2007, s. 127)

3.
”Lujittaakseen suhteet jotka hallitsevat Ersilian elämää kaupungin asukkaat pingottavat lankoja talojen kulmien välille, valkoisia, tai mustia tai harmaita tai mustavalkoisia sen mukaan osoittavatko ne sukulaissuhdetta, liike-elämää, auktoriteettia, kaupallista edustusta. Kun lankoja on niin paljon ettei niiden välitse enää voi kulkea, asukkaat lähtevät pois: talot puretaan, jäljelle jäävät vain narut ja niiden tukikepit.”

(Italo Calvino: Näkymättömät kaupungit. 2007, s. 78)


4.
”Isä meni rantapartaalle ja katsoi alas. Kallio hyppeli täällä leikkisästi jyrkänteestä toiselle; mutkia ja kauniisti notkuvia viivoja riemukkaana vilinänä syvälle, syvälle alas. Vuoren jalkojen ympärillä mumisi tyrsky, vesi kohosi takaisin kuin jättiläismäinen, hamuava olento. Vesi oli varjossa ja se oli hyvin tummaa.”

(Tove Jansson: Muumipappa ja meri, 1965 (2007), s. 43, WSOY, Helsinki.)



5.
”Kerran huhtikuussa oli täysikuu ja koko merta peitti jää. Sophia heräsi ja muisti, että oli tultu saareen taas ja että hänellä oli oma sänky koska hänen äitinsä oli kuollut. Hellassa paloi vielä valkea ja liekit loimusivat katossa, jonne saappaat oli ripustettu kuivumaan. Hän astui lattialle, joka oli hyvin kylmä, ja katsoi ulos ikkunasta.

Jää oli musta, ja keskellä jäätä hän näki hellanpesän avatun luukun ja valkean joka paloi, siinä oli kaksi pesäluukkua aivan lähekkäin. Toisessa ikkunassa valkeat paloivat maan sisässä ja kolmannesta hän näki koko huoneen kahtena peilikuvana, matkalaukut, kirstut ja laatikot kannet auki ammottaen, ne olivat täynnään sammalta ja lunta ja kuivaa heinää, kaikki oli auki ja kaikessa oli pohjana sysimusta varjo. Kalliolla hän näki kaksi lasta ja niiden lävitse kasvoi pihlaja. Taivas niiden takana oli tummansininen.

Hän meni takaisin sänkyyn ja katseli valkeaa, joka hyppeli katossa, ja sillä aikaa saari tuli lähemmäksi mökkiä. Lähemmäksi ja lähemmäksi. He nukkuivat rantaniityn vieressä, heillä oli peitossa lumilaikkuja, ja heidän allaan jää tummeni ja alkoi liukua, lattiaan aukesi aivan hiljaa railo ja kaikki heidän matkalaukkunsa lipuivat kuun vanaan. Jokainen laukku oli auki ja täynnä sammalta ja pimeää ja katosi ainiaaksi.

Sophia ojensi kätensä ja vetäisi isoäitiä letistä, hyvin varovaisesti. Isoäiti heräsi heti. Kuule, Sophia kuiskasi. Minä näin ikkunassa kaksi valkeaa. Minkä takia niitä on kaksi eikä yksi? Isoäiti mietti ja vastasi: Siksi että meillä on kahdet lasit ikkunoissa. Hetken päästä Sophia kysyi: Oletko varma, että ovi on kiinni. Auki se on, hänen isoäitinsä vastasi. Se on aina auki, voit nukkua aivan rauhassa. Sophia kääriytyi peittoonsa. Hän antoi koko saaren ajautua jäälle ja siitä horisonttiin asti. Vähän ennen kuin hän nukahti, nousi isä panemaan lisää puita pesään.”

(Tove Jansson: Kesäkirja. 1972, s. 11-12, WSOY, Helsinki.)


6.
”Japanilaista huonetta voisi verrata tussimaalaukseen. Paperilla päällystetty shôji olisi silloin alue, jossa tussi on ohuimmillaan ja alkovissa taas tussi tumminta. Aina, kun näen hyvällä maulla rakennetussa japanilaishuoneessa alkovin, ihmettelen kykyämme ymmärtää varjojen salaisuuksia, aistikasta tapaamme käyttää varjoa ja valoa. Sillä alkovin kauneus ei ole minkään nerokkaan apuvälineen ansiota. Tyhjä tila vain on rajattu paljaalla puulla ja paljailla seinillä siten, että sinne ulottuva valo luo tyhjyydessä heikkoja varjoja. Kuitenkin, kun tuijotamme poikkihirren takana, kukkamaljakon ympärillä ja hyllylautojen alla tiivistyvään pimeyteen, jonka tiedämme aivan hyvin olevan vain varjoa, valtaa meidät aavistus, että tuossa tunnelman pienessä nurkassa isännöi täydellinen ja kertakaikkinen hiljaisuus; rauhallisuus, joka siellä vallitsee on pysyvää.

Se ”salaperäinen itä”, josta länsimaiset ihmiset puhuvat, viittaa luultavasti näiden pimeyden paikkojen outoon hiljaisuuteen. Myös me itse saatoimme lapsina kokea selittämättömiä vilunväreitä kurkistaessamme alkovin syövereihin, joihin auringonvalo ei ollut milloinkaan tunkeutunut.

Missä on tämän mysteerin avain? Haluan paljastaa salaisuuden: se on lopultakin varjojen taikaa. Mikäli varjot olisi karkotettu alkovin nurkista, olisi se samalla hetkellä paljastunut tyhjäksi tilaksi.”

(Junichiro Tanizaki: Varjojen ylistys. 1997, s. 41-42, Taide, Helsinki.)

Paikka ja tunnelman kuvaaminen

Mikä ero on tilalla ja paikalla? Ensi tuntumalta tekisi mieli sanoa, ettei mikään. Kyse on samasta asiasta eri sanoilla. Mutta tarkastellaanpa asiaa filosofisesti. Tila on selkeästi objektiivinen käsite. Tila on jotain mitattavaa, yleistä ja yhteistä. Me kutsumme erilaisia tiloja yhteisillä nimillä: lentokenttä, kauppa, kaupunki, bänditila. Nämä nimet viittaavat tilan yleiseen luonteeseen, joka ei itse asiassa kerro meille tilasta mitään muuta kuin mikä sen käyttötarkoitus on.

Paikka sen sijaan on subjektiivinen käsite. Paikka on koettua tilaa. Tila muuttuu paikaksi heti, kun siihen liittyy muistoja, ajatuksia, odotuksia, tunteita ja kokemuksia. Paikassa on tunnelmaa ja muistoja. Paikka voi tuntua hyvältä tai huonolta. Joissain paikoissa on hyvä henki, toisissa ei. Kiinalaiset ovat luoneet kokonaisen esteettisten sääntöjen järjestelmän kuvaamaan ihmiselle mieluisaa paikkaa (ks. fengshui).

Edellisessä tehtävässä kuvasimme tilaa. Seuraavassa tehtävässä on tarkoitus kuvata paikka. Se tarkoittaa että kuvaelementtien avulla luodaan kuvaan tietynlainen tunnelma. Tehtävässä käytetään apuna lainauksia neljästä kirjasta: Italo Calvinon Näkymättömät kaupungit (2007), Tove Janssonin Kesäkirja (1972) ja Muumipappa ja Meri (1965) sekä Junichiro Tanizakin Varjojen ylistys (1997). Kaikki tekstilainaukset ovat olleet myös Aalto-yliopiston arkkitehtuuriosaston ennakkotehtävämateriaalina (linkki tehtäviin 2014 ja 2013).

Claude Monet "Impressio" 1872