Taiteen ja ympäristön peruskäsitteet

Wikipedian "Ympäristötaide"-sivustolta löytyi erinomainen sanasto kuvataiteen kakkoskurssia varten! :)

Kuvanveisto on taiteellista ilmaisua kolmiulotteisessa muodossa. Nimityksenä käytetään myös nimitystä plastinen sommittelu, joka ehkä paremmin kuvaa nykyaikaista kuvanveistoa. Kuva taas on kaksiulotteista ilmaisua, jossa kolmas ulottuvuus esitetään illuusion avulla. Kuvanveistotaiteen harjoittajia kutsutaan kuvanveistäjiksi.

Tilataide on taiteilijan esimerkiksi näyttelytilaan tai ulos luoma kokonaistaideteos. Tilateokset saattavat olla hyvin vaihtelevia, koska niihin voidaan yhdistää erilaisia elementtejä, kuten maalattuja tai veistettyjä osia, ääniä tai valoa. Olennaista nille on katsojan mahdollisuus astua sisälle taiteilijan luomaan tilaan.

Ympäristötaide (engl. environmental art) on rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Ympäristötaideteos voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi. Ympäristötaiteeksi voidaan sanoa myös ekologisia asioita käsittelevää taidetta. Ympäristötaide sai alkunsa 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa. Aluksi ympäristötaide assosioitui selkeimmin veistoksiin, varsinkin maataiteessa ja paikkasidonnaisessa taiteessa (site-specific art). Aiempi kuvanveisto nähtiin vanhanaikaisena. Lisäksi katsottiin, ettei se ollut harmoniassa luonnon kanssa.

Maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muunnetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mieluusti paikalla jo olevia materiaaleja sen sijaan että muualla tehty irrallinen taideteos sijoitettaisi ulos.

Paikkasidonnainen taide ei ole koulukunta, liike tai tyyli. Taidesuuntauksen kohdalla voidaan pikemminkin puhua viitekehyksestä, johon lukeutuu teoksia niin ympäristötaiteen, performanssin kuin mediataiteenkin alueilta. Paikkasidonnaisessa taiteessa on kyse ilmaisusta, jossa paikan merkitys korostuu teoksen nimittävänä tekijänä[1]. Paikkaa voidaan lähestyä myös sosiaalisena rakenteena jolloin paikkasidonnaisista lähtökohdista luotu taideteos nojaa paikalliseen kulttuuriin ja sen historiaan tai rajatun ryhmän viestintään sekäyhteisön toimintaan. Paikkasidonnainen taide tulee parhaiten ymmärretyksi kontekstissa, jonka ehdoilla se on luotu.

Installaatio tai installaatiotaide (verbi installoida = asentaa) on erityisesti johonkin tilaan tai paikkaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Installaatiot rakennetaan useimmiten sisätiloihin. Ne ovat tavallisesti väliaikaisia taideteoksia, mutta myös pysyviksi tarkoitettuja installaatioteoksia on olemassa. Riippuen installaation kiinnitysalustasta tai sijaintipaikasta puhutaan lattia-, seinä-, avaruus- tai kattoinstallaatioista.

Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo toimii pääelementtinä. Valotaiteeseen sisältyy valoveistoksia ja valoilla tehtyjä tilateoksia. Materiaalina voivat olla neonputket, lasersäteet, diaheittimet, erilaiset lamput ja myös auringonvalo.

Maisemataide tai maisemamaalaus on maalaustaiteen genre, jossa kuvataan tavallisesti laajaa näköalaa ympäristöstä. Maisemamaalauksella on vahva osuus länsimaiden ja Itä-Aasian maiden maalaustaiteen traditiossa. Myös muissa medioissa, kuten valokuvissa maisema on keskeinen aihe. Maisemamaalauksesta käytetään usein myös sanaa maisemataide.

Maisema-arkkitehtuuri tarkoittaa ympäristön esteettistä olemusta ja muotoilua, arkkitehtuuria. Maisema-arkkitehtuuri sisältää aisteilla havaittavien ympäristöä muovaavien tekijöiden lisäksi kulttuurisidonnaisia ja sosiaalisia arvoja, sekä on sidoksissa vahvasti luontoon ja luonnon mekanismeihin. Maisema-arkkitehtuurissa korostuvat usein ekologiset ja humanistiset arvot, sekä ihmisen ja luonnon välisen suhteen tutkiminen. Maisema-arkkitehtuuri on sekoitus taidetta, luonnontieteitä ja tekniikkaa.

Rakennustaide eli arkkitehtuuri on taiteen ja tekniikan muoto, jossa yhdyskuntia, rakennuksia ja niihin liittyviä osia suunnitellaan useasta näkökulmasta. Arkkitehtuurissa täytyy aina huomioida monia keskenään ristiriitaisia näkökulmia – arkkitehtonista teosta suunniteltaessa arkkitehdin täytyy yhteistyössä erityissuunnittelijoiden kanssa löytää hyväksyttävissä oleva tasapaino ainakin toiminnalliselta, tekniseltä, taloudelliselta, esteettiseltä, juridiselta ja yhteiskunnalliselta kannalta.