Muistettavat tyylisuunnat suomalaisesta arkkitehtuurista ovat:
Uusklassismi (1750-1850)
Tyylisuunta kukoisti Suomessa erityisesti Helsingissä, josta oli Turun jälkeen maan uusi pääkaupunki. Uuden pääkaupungin monumentaalikeskustaa ryhtyi suunnittelemaan arkkitehti Carl Ludvig Engel. Merkittäviä rakennuksia ovat Senaatinotorin ympäristössä olevat Helsingin tuomiokirkko, Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna.
Linkki Helsingin sanomien Senaatintorista kertovaan videoon ja juttuun tässä.
Uusgotiikka (1800-1920)
Tyylisuunta kertasi myöhäiskeskiaikaista goottilaista tyyliä, johon kuului runsas ornamentiikka (eli koristeaiheet), holvikaaret, suippokaariset tornit ja ruusuikkunat. Suomessa monet kirkot rakennettiin uusgootilaista tyylisuunta hyödyntäen 1800-luvulla. Esimerkki Helsingistä on Johanneksen kirkko.
Jugend (1880-1915)
Tyylisuunta vallitsi euroopassa eri nimillä (esim. Art nouveau) ensimmäisen maailmansodan alkuun. Jugend ei ollut kertaustyyli kuten edeltäjänsä, vaan edusti uutta ja nuorekasta arkkitehtuuria. Sen muotokielessä oli epäsymmetriaa ja luonnonläheisiä aiheita. Hyberbelin ja parabelin-muotoiset aiheet olivat suosittuja. Helsingissä merkittävä Jugend-rakennus on Eliel Saarisen suunnittelema Rautatieasema.
Kansallisromantiikka (1800-1910)
Tyylisuunta syntyy Suomen itsenäistymisen aikoihin. Itsenäiselle Suomelle tarvittiin uutta suomalaista arkkitehtuuria. Kansallisromanttiset rakennukset rakennettiin suomalaisista materiaaleista kuten graniitista ja vuolukivestä. Myös Suomen metsiin liittyvät koristeaiheet olivat yleisiä. Merkittävä kansallisromanttinen rakennus Helsingissä on Kansallismuseo.
1920-luvun klassismi (1920-1930)
Tyylisuunta vaikutti 1920-luvulla Pohjoismaissa. Siihen kuului palaaminen takaisin klassisiin koristeaiheisiin antiikin Kreikasta (pylväät, päätykolmio). Tällä kertaa koristelu oli kuitenkin hyvin hillittyä ja askeettista. Malliesimerkki tuon ajan klassismista Helsingissä on Eduskuntatalo.
Orgaaninen arkkitehtuuri (1900-luku)
Tyylisuunta otti vaikutteensa luonnosta, mutta ei tyytynyt enää vain luonnonläheisiin koristeaiheisiin, vaan koko rakennuksen piti näyttää paikkaansa sopivalta ja luonnolliselta. Suomessa orgaanisen arkkitehtuurin tekijöitä olivat ennen kaikkea arkkitehtipariskunta Reima Pietilä ja Raili Pietilä. Heidän suunnittelemiaan orgaaninen arkkitehtuurin rakennuksia ovat Mäntyniemi ja Dipoli.
Funktionalismi (1900-luku)
Tyylisuunta korosti käytännöllisyyttä ja käytettävyyttä. Rakennusten muotokielen piti palvella tarkoitusta, eikä koristeaiheita sallittu. Tunnistettavia piirteitä olivat nauhaikkunat ja tasakatot rakennuksissa. Alvar Aalto oli tunnetuin funktionalistisen arkkitehtuurin edustaja Suomessa. Hänen suunnittelemiaan rakennuksia ovat esimerkiksi Finlandia-talo ja Paimion parantola.
No comments:
Post a Comment